Kaikki tapahtuu äkkiä. Ajan säästämiseksi ja avoimuuden nimissä asiakkaalle lähtee sähköposti, jonka loppuosassa on arkaluontoista, vain talon sisäiseen käyttöön tarkoitettua asiaa.
Moka osuu päähän kuin raaka kanamuna. Mahanpohjasta kouraisee, sormenpäät johtavat sähköä. Voi ei, mikä häpeä! Voiko tätä mitenkään korjata? Mitä ylipäätään on tehtävissä? Ja kuinka käy asiakassuhteen? Ajatukset sinkoilevat kuin kumipallo seinästä.
Se, mitä alkushokin jälkeen tapahtuu, on mielenkiintoista.
Monesti pohdimme mokaan reagointia itsetuntokysymyksenä. Sitä se osittain onkin, mutta yhtä kaikki se indikoi työpaikan kulttuuria. Siitä, miten virheistä, epäonnistumista ja munauksista uskalletaan siellä kertoa. Pelätään ja peitellään? Vaietaanko vai kailotetaanko ääneen niin että muut välttyvät samalta?
On ympäristöjä, joissa mokan ja virheen käsittely on välttämätöntä. Niiden käsittely voi pelastaa ihmishenkiä. Tietotyössä on harvemmin näin, vaikka mokantekohetkellä sydän tuntuisikin syöksyvän korvista ulos.
Improvisaatioteatterissa mokasta otetaan kiinni. Se antaa näyttelijöille impulssin kuljettaa tarinaa eteenpäin. Moka on yhteinen aarre ja olennainen osa tarinaa. Se kertoo myös lavalla olevien keskinäisestä luottamuksesta, kyvystä tukea ja pelata yhteistä peliä. Organisaatiot voisivat ottaa tästä mallia.
Penisilliini, teflon, mikroaaltouuni. Juusto, samppanja, perunalastut, olut.
Ne kaikki olisivat jääneet keksimättä, jos sattuma, kielteinen palaute tai virhe ei olisi laittanut sormiaan peliin.
Mahtava moka -kirjan (2018) kirjoittaneet Mika Sutinen ja Mikko Kuitunen puhuvat prosesseihin ja ideoihin liittyvistä virheistä. Niiden ruotimisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, mitä mokan jälkeen tehdään ja mitä siitä opitaan. Epäonnistumisen pelosta huolimatta asioita on hyödyllistä tehdä – oletettavasti mukaan mahtuu muutama virhekin. Stanfordin yliopiston tuotantotalouden professori Riitta Katilan mukaan mitä enemmän tulee epäonnistumisia, sitä enemmän tulee myös onnistumisia. Epäonnistumiset ruokkivat onnistumisia.
Unohdus, epäonnistuminen, virhe, munaus.
Niitä pahempaa on se, ettei niistä opita mitään. Onnistumiskulttuurin sijaan olisi vähintäänkin hyödyllistä puhua epäonnistumisen kulttuurista. Vaikka toisaalta, onko lahjamoka-ajattelun keskellä enää edes epäonnistumisia?
Virheitä salliva ilmapiiri edellyttää työstämistä. Millainen yrityskulttuuri teillä on, saako teillä mokata? Lannistaako vai kannustaako se? Nähdäänkö mokat teillä välttämättömänä osana tavoitteisiin pääsyä, oppimista ja kehittymistä?
HRMPro ja Zermatt yhdistivät osaamisensa ja kehitti Kulttuurimylly© -konseptin, joka tukee ja vauhdittaa organisaatioiden tavoitteisiin pääsyä, avoimuutta ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Keräämään myös virheistä helmet matkalla menestykseen.
Se auttaa organisaatioita kulttuurin muotoilussa niin, että organisaatio on muotoilijana pääroolissa. Niinpä kulttuurimuotoilu lähtee liikkeelle tarvekartoituksesta, jonka ansiosta organisaatio saa omiin reunaehtoihin sopivan ehdotuksen sekä tuen omalle muotoilutyölleen.
Mikäli kiinnostuit Kulttuurimylly© -konseptista, ota yhteyttä. Keskustellaan miten se voisi tukea teidän organisaatiotanne.
Kirjoittajat Sirpa Etzell ja Johanna Konttila ovat luoneet ©Kulttuurimylly-konseptin organisaatioiden kilpailukyvyn varmistamiseen sekä vauhdittamiseen.
Yksi vastaus